Älykäs intuitiivinen syöminen tukee kehon ja mielen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti

Ihmisyyden monet puolet -blogi

Anette Palssa
16.9.2022

Ihminen pyrkii välttämään kipua ja epämiellyttäviä tunteita ja pyrkii hyvään oloon ja nautintoon.  Ihmislajin selviytymisen ja kehittymisen kannalta on ollut merkityksellistä, että syödään monipuolisesti ja riittävästi, lisäännytään ja pystytään tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Näihin kolmeen toimintaan liittyy mielihyvän tunteita, joita on vaikea ohittaa, koska ne ovat syvällä lajikehityksessä ja niiden merkitys on ylivoimainen yhteisön kannalta. Syöminen, seksi ja yhteys toisiin ihmisiin antava mielihyvää (toki myös valtavasti muita tunteita ja tuntemuksia), jota on muualta vaikea saada. Nämä eivät ole elämän ainoa mielihyvää tuottavat asiat, mutta ne syvimmät ja merkityksellisimmät, koska elämää ei olisi ilman tätä kolmikkoa. 

Syömiseen ja seksuaalisuuteen liitetään myös paljon syntisyyttä. Kautta historian ja todellakin nykypäivänä näihin liitetään valtavasti sääntöjä, ohjeita, määritelmiä ja mikä on oikeanlaista syömistä ja ruokailua tai seksiä ja seksuaalisuutta. Ja tunteista nousee pintaa usein myös häpeä. 

Kohtaan vastaanotolla, kahvihuoneissa, juhlissa ja arkisissa tilanteissa usein ihmisiä, jotka häpeillen kertovat, että nauttivat valtavasti syömisestä, pitävät ruuasta ja sen valmistamisesta tai leipomisesta ja kauniisti kattamisesta. Ihmiset häpeävät asiaa, joka on valtavan luonnollinen ja asia, jota ei oikeastaan voi ohittaa. On toki heitä, kokevat vähemmän nautintoa, mutta hekin syövät siksi, että nälässä syöminen tuottaa nautintoa.  

Nautinnon ja ruuan tuottaman mielihyvän sivuutetaan tai yritetään sivuuttaa jatkuvasti, kun puhutaan terveyttä ja hyvinvointia edistävästä ravitsemuksesta. Todellisuudessa ei nautintoa voi erottaa syömisestä. Jos ruualla ja syömisellä halutaan edistää hyvinvointia pitkäaikaisesti, kannattaa ottaa huomioon ihminen kokonaisuudessaan kehon ja mielen tarpeet ja toiveet. 

Intuitiivinen syöminen on menetelmä, jossa tavoitteena on löytää kehon luonnolliset kylläisyyden ja nälän tasot ja tunnistaa tarpeita, joita keholla ja mielellä on. Ajatuksena on, että keho kyllä kertoo, mitä kannattaa syödä ja syömiseen liittyvä nautinto on kiinteästi mukana. Nykyisessä ympäristössä on haastavaa oppia kuuntelemaan näitä intuitiivisia tarpeita. Ruokaympäristö on ollut niin pitkään kovin erilainen ja keho- ja mieli on tottunut, että syödään sitä mitä on tarjolla ja tankataan heikompia aikoja odotellessa. Intuitiotutkija Asta Raamin jalan jäljissä ajattelen, että nykyisessä ruokaympäristössä kannattaa toteuttaa älykästä intuitiivista syömistä. Silloin voidaan paremmin huomioida nykyiseen ruokaympäristöön liittyvät haasteet, samalla kun kuunnellaan kehoa ja mieltä. 

Älykäs intuitiivinen syöminen lähtee sitä, että opetellaan aistimaan kehon tarpeita: nälkää, kylläisyyttä, väsymystä ja tarvetta aktiivisuuteen.  Tunnistetaan mielen tarpeet ja huomioidaan ulkoiset ärsykkeet, jotka sekoittavat pakkaa. Tämä kaikki on mahdollista vain, jos annetaan aikaa ja tilaa havainnoimiselle. Syöminen ja siihen liittyvät valinnat tapahtuvat usein rutiininomaisesti, jolloin toimitaan, ilman että huomataan mitä tapahtuu. Kun toimintaa halutaan muuttaa, tietoisuus on otettava käyttöön, jotta uudet rutiinit voivat muodostua. 

Älykkään intuitiivisen syömisen harjoittelu on periaatteessa helppoa: harjoittele pysähtymään valintatilanteissa, aisti ja havainnoi kehoa ja mieltä sekä kuuntele näiden tarpeita. Koska olen teettänyt tätä harjoitusta sadoille ihmisille, tiedän myös, että usein pitää harjoitella sitä, että muistaa pysähtyä ennen syömiseen tai ruokaan liittyvää valintaa. Ajattelen, että pysähtyminen ennen syömistä on kuin ajotien ylitys. Jo varhain opitaan, ettei ajotielle kannata juosta katsomatta sivuilleen. Lapset eivät opi varomaan tien ylitystä, ellei sitä heille opeteta. Voi olla, että tien voi ylittää vahingoittumatta juoksemalla sokkona, mutta riskit ovat valtavat. Pysähtyminen on viisasta ja aikuisuudessa niin automaattista, ettei sitä tarvitse aktiivisesti ajatella. Ajotietä on myös hyvin erilaisia, samoin syömistilanteita. Kuten ajoteiden ylityskin aloitetaan lasten kanssa rauhallisilta kaduilta ja kukaan ei mene ylittämään moottoriteitä, vaikka kuinka olisi harjoitellut. Syömisen ääreen pysähtymistä kannattaa harjoitella ensin tilanteissa, jotka ovat itselle helppoja ja turvallisia: esimeriksi aamiaisella tai rauhallisella lounaalla. Luultavasti lopun elämää kannattaa olla varovaisempia, kun stressaantuneena, väsyneenä sekä nälkäisiä ollaan menossa tekemään supermarkettiin viikon ruokaostoksia. Silloin on viisasta valita turvallinen ylitysreitti, eikä rynnätä suunnittelematta. 

Pysähtyminen mahdollistaa sen, että todella voidaan aistia kehon tarpeita, sekä toteuttaa niitä. Voidaan tunnistaa mielen haluja ja erottaa nautinnollinen syöminen, haitallisesta jatkuvasta tunnesyömisestä. Lisäksi opitaan tunnistamaan ympäristön impulsseja, jotka eivät ole todellisia haluja tai kehon tarpeita. Pysähtymisen jälkeen tavoitteena on tehdä valinta, joka huomio mahdollisimman hyvin kehon ja mielen tarpeita ja syöminen on mahdollista ilman syyllisyyttä ja häpeää.  Sen sijaan se on nautinnollista ja kehoa ravitsevaa. 

Anette Palssa
Anette on ravitsemusterapeutti, joka haluaa edistää ruokailoa sekä ravitsemuksen ja syömiskäyttäytymisen laaja-alaista ymmärrystä. Taistelee dieettikulttuuria ja fatfobiaa vastaa.

Henkilökuva: Hanne Manelius